Pelipäivänä moni urheilija tekee asiat tutussa järjestyksessä. Sama aamupala, sama musiikki, sama teippaus, sama reitti pukukopista kentälle. Katsojalle se voi näyttää taikauskolta, mutta urheilijalle kyse voi olla tavasta rauhoittaa pää ennen hetkeä, jossa kaikki tapahtuu nopeasti.
Onni näkyy myös pelipöydän äärellä
Onnenmerkit eivät kuulu vain urheiluun. Korttipöydässä joku valitsee tutun paikan, toinen koskee pelimerkkeihin aina samalla tavalla ja kolmas pitää kiinni numerosta, joka tuntuu omalta. Televisioiden kilpailuohjelmissa sama ajatus näkyy, kun osallistuja ottaa mukaan korun, paidan tai pienen esineen läheiseltä ihmiseltä.
Aikuisten rahapeliviihteessä onnen, todennäköisyyksien ja valintojen ympärillä liikkuu paljon sisältöä. Sivusto Kasinot24.com käsittelee voitokkaimpia kasinoita esimerkiksi palautusprosenttien, bonusehtojen, kotiutusten ja pelityyppien kautta. Se liittyy samaan ilmiöön, jossa pelaaja haluaa erottaa tunteen, rutiinin ja käytännön tiedon toisistaan.
Urheilussa tämä ero näkyy selvästi. Rituaali voi auttaa keskittymään, mutta se ei siirrä palloa maaliin. Sama koskee lucky numbers -ajattelua pelipöydässä. Numero voi tuntua mukavalta, vaikka lopputulos syntyy pelin sääntöjen mukaan.
Pelipäivä alkaa usein pienistä toistoista
Rituaali ei aina näytä rituaalilta. Se voi olla pieni rutiini ennen suoritusta. Jääkiekkoilija pukee varusteet tutussa järjestyksessä, juoksija laittaa saman kappaleen kuulokkeisiin ja tennispelaaja järjestää juomapullot tuolin viereen erätauolla.
Tällaiset tavat antavat päivään tutun alun. Urheilija tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikka vastustaja, sää tai yleisön paine vaihtuu. UKK-instituutin tutkimus- ja hanketyö liittyy laajasti liikkumiseen ja käyttäytymiseen, joten urheilijan keskittyminen kannattaa nähdä myös arkisena valmistautumisena, ei pelkkänä mystisenä hetkenä ennen starttia. Pelipäivän rutiini voi näyttää esimerkiksi tältä:
- Aamulla syödään tuttu ruoka, joka ei ärsytä vatsaa.
- Lämmittely aloitetaan samoilla liikkeillä kuin harjoituksissa.
- Kuulokkeista soi musiikki, joka sulkee ylimääräisen hälyn pois.
- Varusteet tarkistetaan rauhassa ennen pukukopista lähtöä.
- Kentälle tai lähtöpaikalle mennään samassa vaiheessa kuin yleensä.
Lista näyttää yksinkertaiselta, koska hyvät rutiinit ovat usein juuri sellaisia. Niiden arvo tulee toistosta, ei näyttävyydestä. Kun keho tunnistaa tutun järjestyksen, urheilija saa helpommin kiinni kilpailutilasta.
Lucky socks eivät tee maalia
Onnenvaatteet ovat ehkä näkyvin osa pelipäivän taikauskoa. Joku käyttää samoja sukkia tärkeässä ottelussa, toinen valitsee aina saman värisen aluspaidan. Nuorten turnauksissa tämä näkyy usein vielä suoremmin, kun pelaaja sanoo ääneen, ettei halua vaihtaa “hyvin pelannutta” varustetta.
Tällainen tapa voi olla harmiton, jos se pysyy kevyenä. Ongelma alkaa vasta, jos urheilija uskoo suorituksen kaatuvan yhden esineen puuttumiseen. Silloin sukka, nauha tai paita vie huomiota pois siitä, mihin urheilija oikeasti voi vaikuttaa.
Valmentaja voi suhtautua rituaaliin käytännöllisesti. Jos tuttu paita rauhoittaa pelaajaa, sitä ei tarvitse tehdä isoksi asiaksi. Samalla urheilijaa voi muistuttaa, että peli rakennetaan liikkeestä, päätöksistä, palautumisesta ja harjoittelusta.
Musiikki tekee pukukopista oman tilan
Moni urheilija käyttää musiikkia aivan tietoisesti. Rauhallinen kappale voi sopia aamun alkuun, kovempi soittolista taas lämmittelyn loppuun. Joukkueessa musiikki voi myös kertoa, missä vaiheessa valmistautuminen on menossa.
Pukukopissa tämä näkyy nopeasti. Ensin puhutaan vielä arkisista asioista, sitten joku laittaa soittolistan päälle ja keskustelu vähenee. Ennen jäälle tai kentälle menoa moni käy läpi viimeiset omat ajatukset. Ei välttämättä mitään suurta. Vain ensimmäinen vaihto, ensimmäinen syöttö tai ensimmäinen mutka.
Suomen Olympiakomitean artikkeli Pää johtaa urheilijan kroppaa sopii tähän taustaksi, koska siinä psyykkinen puoli liitetään sekä tuloksentekoon että hyvinvointiin. Siksi urheilupsykologia ei tarkoita vain kriisejä tai isoja arvokisoja. Se näkyy myös siinä, miten urheilija oppii käsittelemään painetta tavallisena kilpailupäivänä.
Sama järjestys, eri lajit
Rutiinit muuttuvat lajin mukaan, mutta ajatus pysyy tutuksi tunnistettavana. Jalkapalloilija voi astua kentälle aina samalla jalalla. Mäkihyppääjä käy mielessään läpi ponnistuksen ja lentoasennon. Ampumahiihtäjä hengittää ennen laukausta tavalla, joka on harjoiteltu jo satoja kertoja.
Kortinpelaajalla tai tv-kilpailijalla valmistautuminen on vähemmän fyysistä, mutta tunne muistuttaa urheilua. Käsi hakeutuu samaan paikkaan, tuttu esine kulkee mukana ja ennen omaa vuoroa tehdään pieni toistuva ele. Se antaa hetkeen järjestystä.
Yleisö näkee usein vain näkyvän osan. Siksi rituaali voi näyttää hassulta tai dramaattiselta. Urheilijan näkökulmasta se voi olla vain tapa pitää ajatukset kasassa, kun ympärillä on ääntä, odotuksia ja nopeita päätöksiä.
Milloin rutiini toimii parhaiten?
Hyvä rutiini ei vie liikaa aikaa eikä vaadi täydellisiä olosuhteita. Sen pitää mahtua arkeen myös silloin, kun bussi on myöhässä, pukukoppi on pieni tai sää muuttuu kesken päivän. Liian tarkka rituaali voi tehdä valmistautumisesta jäykän.
Toimiva tapa kestää pienet muutokset:
- Musiikki voi vaihtua, jos kuulokkeet jäävät kotiin.
- Lämmittely onnistuu myös eri hallissa tai eri radalla.
- Onnenesine saa olla mukana, mutta sen puuttuminen ei pilaa päivää.
- Sama hengitysrytmi löytyy myös kiireessä.
- Pelipäivän alku ei romahda, vaikka aikataulu elää.
Tästä syystä monet valmentajat pitävät yksinkertaisista rutiineista. Niitä on helpompi toistaa eri paikoissa. Urheilija saa tutun alun, mutta ei jää yhden yksityiskohdan vangiksi.
Kun taika muuttuu tavaksi
Onnenrituaaleissa kiinnostavinta on niiden tavallisuus. Usein kyse ei ole suuresta salaisuudesta, vaan pienestä järjestyksestä ennen kilpailua. Sama teippaus, tuttu kappale tai vanha paita voi auttaa, jos se rauhoittaa eikä ala määrätä päivää.
Urheilussa lopputulos syntyy silti kentällä, radalla, jäällä tai lavalla. Rutiini voi valmistaa päätä siihen hetkeen. Se voi myös muistuttaa, että kilpailupäivä on vain seuraava askel pitkässä harjoittelussa.
Siksi onnenrituaalia ei tarvitse pilkata eikä nostaa liian suureksi asiaksi. Parhaimmillaan se on pieni ankkuri kiireisen päivän keskellä. Se kertoo urheilijalle, että valmistautuminen on alkanut ja oma tekeminen saa tulla esiin.
